Historiaa

Hartman-talon tulipalo 11.7.1967 palokunnan kesämiehen silmin

Olin ensimmäistä kesää palokunnassa niin kutsuttuna ”kesämiehenä”. Palomieheksi tuleminen oli aina ollut toiveammattini. Toimistotöitä vihasin, ”actionia” sen olla piti!
Tuona kesänä 1967 olin kesä

miehenä ja olin ehtinyt olla muutamassa pienessä tulipalossa. Sitten, 11.7. kello 13.07 tuli se ”kunnon” hälytys, tulipalo Vaasan Hartmanin talossa. Hartmanin talo on Vaasassa torin laidalla sijaitseva suuri kivitalo, jonka jokainen Vaasalainen tuntee.

Vasabladet 12.7.1967

Tuohon aikaan vahvuus, eli vuorossa oleva henkilöstömäärä, oli hieman eri luokkaa kuin mitä se nykyään on. ”Keikalle” paloasemalta lähtivät palopäällikkö Lax, palomestari Herala, paloesimies Piilikangas ja lisäksi 13 palomiestä. Aikamoinen kaarti.

Saavuimme kohteeseen kello 13.15. Tilanne näytti pahalta! Savua oli joka paikassa, kellarissa, kaupassa, rappukäytävässä. Siinä tehtiin normaalit toimenpiteet, eli letkuselvitykset kolmen tuuman letkuilla, joista jakoliittimen kautta savusukeltajat saatettiin palavan rakennuksen sisään. Savusukeltajina toimivat kokeneimmat, meille kesämiehille ei sukellusmaskeja annettu! Tuohon aikaan paineilmalaitteita tosin olikin vain kaksi kappaletta, vaikkakin ilmapulloja oli useita.

Tilanne näytti pahalta, ja omissa silmissäni toivottomalta. Auttaa halusin, mutta kokemusta ei ollut ja tuohon aikaan ei vielä käyty palo-opistoa. Työturvallisuudestakaan ei tuohon aikaan ollut enempää tietoa. Sammutusasuna toimivat kaksiosaiset haalarit, sellaiset perusmalliset, vanhanaikaiset, ”työmieshaalarit”. Päähän laitettiin kypärä ja jalkaan vedettiin tavalliset saappaat ja käsiin laitettiin normaalit kintaat, kaikki varusteet ilman palosuojauksia.

Kaksi kesämiestä, minä ja Hytönen, ”komennettiin” kellariin. Menimme sinne sen myöden mitä ilman laitteita voi mennä. Kuuma oli, kun perhana! Näkyvyys oli hyvin huono ja tulta nähtiin ”siellä sun” täällä ja sitä yritimme parhaamme mukaan sammuttaa. Kellari toimi tuolloin maalivarastona. Maalipöntöt olivat kuumuuden johdosta hajonneet ja koko lattia tulvi maalissa. Ajattelimme Hytösen kanssa, että tällaista täytyy olla helvetissä. Piti kuitenkin tsempata. Olimme lattialla polvillamme sammuttamassa ja jäähdyttämässä. Sammutusletku haarojemme välissä toimi ainoana turvana ulos, ilman sitä sieltä ei olisi löytänyt pois.

Sammutustyö oli rankkaa. Välillä kävimme ulkona haukkaamassa happea ja juomassa vettä ja sitten taas nopeasti takaisin sisään. Sisällä ollessamme, yhtäkkiä tunsin jonkun koputtavan olkapäätäni. Käännyin ja kysyin, ketä sinä olet. Hän vastasi olevansa Veikko Jaakkola, eläkkeellä oleva palomies, joka ei voinut vastustaa tulemasta apuun. Autonkuljettaja oli antanut hänelle kypärän ja haalarit kun hän halusi tulla auttamaan … Nykyaikana tämä ei tulisi kuuloonkaan.

Jatkomme sammuttamista tunnista toiseen. Huomasimme, että vanhempi kaarti palomiehistä pääsi vuorollaan vaihtoon paloasemalle ja toivoimme että pian tulisi meidänkin vuoro. Mutta ei tullut. Kello oli jo 17.00. Väsymys ja savu tekivät tehtävänsä, mutta me jatkoimme vaan sammuttamista. Kello 19.00, kun olimme lähes tajuttomia, paloesimies tuli viimein kysymään, tahdotaanko vaihtoon. Tahdottiin tietenkin, mutta sitähän ei uskaltanut ääneen sanoa. Vanhemmat palomiehet olivat nimittäin varoittaneet ennalta siitä, että jos kesämies näyttää väsyneeltä tai pyytää vaihtoa, niin ei pääse enää ensi kesänä palokuntaan töihin. Onneksi meidät kuitenkin laitettiin tauolle. Päästin saunaan ja syömään, tosin vain kahdeksi tunniksi.

Vasabladet 12.7.1967

Kuulimme jälkeenpäin, että tulipalo oli saanut alkunsa ”Fondiksen” kellarista. Siitä se oli levinnyt Hartmannin maalivarastoon, kauppaan, sekä muihin liiketiloihin jota rakennuksessa oli. Meidän ollessa kellarissa kokonaiskuva jäi todentamatta. Sammutushyökkäyksiä oli tehty joka suunnasta. Yhteensä sata palomiestä taisteli liekkimerta vastaan. Mukana oli Vaasan vakituinen palokunta, vahvistettuna vapaavuorolaisilla, sekä Vetokannaksen ja Vaasan vapaaehtoisten palokuntien väki. Sammutustyöt kestivät iltamyöhään. Tuho oli valtava, vakka sitä ei kadulta katsoessa ehkä edes huomannut. Pienennä kuriositeettina voisin mainita sen, että tulipalon aikana, kun savu oli hieman hälvennyt joku ”neropatti” oli keksinyt mennä Hartmanin kauppaan ja tyhjentänyt sieltä kaikki kassat! Henkilö jäi kuitenkin kiinni, kun palomiehet ”hoksasivat” mitä oli tapahtumassa. Ehkä tuo tulipalon voima tosissaan ei näyttäytynyt ulospäin niin suurelta…tiedä häntä.

Tämä tulipalo sattui keskellä päivää ja keskellä kesää. Vaasan torilla oli tietenkin ihmisiä ja koko tapahtuman aikaan paikalla oli varmaan käynyt tuhansia katsojia.

Tästä tulipalosta palomiesurani alkoi. En ole katunut vaikka ”helvetistä” se alkoi.

Kirjattu eläkkeellä olevan paloesimies Håkan Björkstenin kertomuksen mukaan.